Hämeenlinnaan sos.dem. kunnallisjärjestö Hämeenlinnan maalaiskunta lakkautettiin ja se sekä osia Vanajan kunnasta liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin vuoden 1948 alusta. Alueliitos merkitsi kaupungin väkiluvun kasvua yli 5000 hengellä. Alueliitos merkitsi myös työväen vaikutusvallan kasvua Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa, sillä liitosalueista merkittävä osa oli tyypillistä työläisasutusta. Kaupungin sosialidemokraattiseen kunnallistoimintaan alueliitos toi kolme uutta työväenyhdistystä: Maalaiskunnan, Idänpään ja Länsi-Vanajan (Luolajan) työväenyhdistykset. Siksi sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön perustaminen tuli ajankohtaiseksi ja se perustettiin 1940-luvun lopulla. Hämeenlinnaan syntyi erillinen Ammattiyhdistysväen Sos.dem. yhdistys 23.2.1947. Tähän yhdistykseen siirtyi jonkin verran jäseniä Hämeenlinnan Työväenyhdistyksestä. Yhdistys purettiin vuonna 1974. Tammikuussa 1949 karjalainen siirtoväki perusti Hämeenlinnan Karjalaisten Sos.dem. Yhdistyksen, mutta sen toiminta sammui jo seuraavana…
Hämeenlinnan Työväen Teatteri kehittyi harrastajanäyttämöstä ammattilaisteatteriksi sotavuosien jälkeen. Teatteri kehittäminen ja sen taiteellisen tason nostaminen oli sekä teatterin että työväenyhdistyksen johdon yhteinen tavoite. Näyttämön nimi muutettiin Hämeenlinnan Työväen Teatteriksi maaliskuussa 1947. HTY:ssä toimi myös näytelmäkerho. Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen jäsenten omaehtoinen kulttuuri- ja harrastustoiminta kukoisti. Erityisen aktiivinen oli HTY:n valistustoimikunta, joka jo vuonna 1945 järjesti lukuisia juhlia ja kulttuuritilaisuuksia. Työläisnuoriso-osaston piirissä toimi useita harrastusryhmiä, joista kisällilauluryhmä ”Viisu-Veikot”esitti poliittista, kantaaottavaa kisällilaulua. Osaston tytöt perustivat oman lauluryhmänsä nimellä ”Viisu-Siskot”. – Kuva kirjasta V.E. Saari: Katajana kalliolla. – Kuva kirjasta V.E. Saari: Katajana kalliolla. Muun toiminnan mukana vireytyi myös Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen Sekakuoro heti rauhan palattua…
Äärioikeistolainen kommunisminvastainen kansanliike, Lapuan liike (1929–1932), sai Hämeenlinnan seudulla alusta alkaen vankan jalansijan. Hämeen Sanomien avulla lapualaisuus levitti vaikutustaan laajalle Hämeeseen. Lapuan liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinan jälkeen, kun se oli epäonnistunut laillisen hallituksen kaatamisessa. Liikkeen poliittista ohjelmaa jatkoi Isänmaallinen kansanliike (IKL). Lapualaisilla oli halua kommunisminvastaiseen taisteluun Hämeenlinnan seudulla. Taistelun kohteita oli kuitenkin vaikea löytää, sillä kommunistien kannatus oli alueella heikkoa. Kesällä 1930 seudun läpi kulki etappitie, jossa kyyditettiin pääosin kommunisteja kohti itärajaa. Hämeenlinnassa kaupunginvaltuuston ainoa kommunistijäsen Jalmari Nurmi vietiin väkivalloin kesäkuussa 1930 kotoaan ja kuljetettiin Neuvostoliittoon. Kyydityksiä, uhkailua ja ilkivaltaa Lapualaisten menettelytavat olivat samankaltaisia koko maassa. Työväen luottamusmiehiä uhkailtiin…
Vaatimus alkoholijuomien valmistuksen, myynnin ja anniskelun kieltämiseksi otettiin jo vuonna 1899 Turussa perustetun Suomen Työväenpuolueen ohjelmaan. Eduskuntauudistuksen jälkeen myös muut suomalaiset puolueet ottivat kieltolain ohjelmaansa. Kieltolaki tuli voimaan 1. kesäkuuta 1919. Hämeenlinnassa kieltolakiaika aloitettiin hyvin toivein. Raittiusväki järjestäytyi perustamalla sos.dem. raittiusosaston. HTY:n johtokunta kielsi marraskuussa 1919 väkijuomien tuomisen työväentalolle; johtokunnan päätöksen mukaan kiellon rikkojat erotetaan yhdistyksestä vähintään kolmen kuukauden ajaksi, samoin ne, jotka esiintyvät talolla juopuneina. Kieltolain johdosta alkoholin salakuljetus, samoin kuin viinaksien valmistus metsien kätköissä lisääntyi jatkuvasti, eikä mikään valvonta pystynyt lopettamaan viinan salakauppaa. HTY:n johtokunnassa juopottelujuttuja oli esillä vuosittain aina 1930-luvulle saakka. Lasten raittiusosasto ”Toivon Tähden” jäseniä ja…
Vallankumoukset Venäjällä 1917 heijastuivat myös Hämeenlinnaan, jossa oli suuri venäläinen varuskunta. Sotaväki asettui kannattamaan maaliskuun vallankumousta. Santarmit ja miliisit (=poliisit) katosivat katukuvasta, minkä jälkeen Hämeenlinnassa vapaapalokuntalaiset valvoivat järjestystä. Kaupungissa oli tuolloin kolme valtaryhmittymää: kaupunginvaltuusto, työväki ja sotaväki. Hämeenlinnan seudulle ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntia ja punakaarteja. Lokakuun vallankumous ja suurlakko toivat kiihtyneen mielialan Hämeenlinnaankin. Marraskuun lakko sujui Hämeenlinnassa rauhallisesti. Lakon päättymistä seuranneena päivänä porvarien kansalaiskokous hyväksyi kuitenkin erittäin jyrkkäsanaisen julkilausuman, jossa todettiin, että sosialidemokraattinen puolue oli ryhtynyt terrorisoimaan koko maata ja oli muodostanut vieraan vallan avulla punakaarteja, jotka ”itse asiassa eivät ole muuta kuin valloilleen laskettu varas-, rosvo- ja murhaajajoukko”. Venäläinen sotaväki…