Leena Murtonen:

Olen miettinyt monen monta kertaa elämän menoa ja varsinkin paljon mahdollistavaa positiivista elämän asennetta. Onko todellakin niin, että on vaikeata ajatella asioita ja vieläpä käyttäytyä positiivisesti.

Jos, ja kun ajattelee Hämeenlinnaa maailmanlaajuisessa mittakaavassa, niin huomaa asioiden olevan täällä melkoisen hyvin.

Nykyään on hukattu yhteisöllisyys, toisesta välittäminen ja huolehtiminen. Se näkyy ongelmana jo monissa perheissä. Useimmiten riittäisi rakkaus ja halaus, unohtamatta sanoja: ” Minä rakastan sinua, olet minulle tärkeä.” Positiivisen elämänasenteen opettaminen ja antaminen on vaikeata meille kaikille, mutta palkitsevaa.

Yhteiskunnassa on jatkuvaa kilpailua siitä, kuka on paras ja vahvin. Pitäisi sen sijaan muistaa, että jokainen meistä on arvokas ja yhtä tärkeä, joskus heikoin voi olla vahvin ja paras. Haukkumisen ja toisen lannistamisen sijaan on positiivisuuden vaikeutta antaa toiselle kiitosta, sanoa kauniita sanoja ja olla lähimmäinen. Toki taloudellisten vaikeuksien kanssa painimisessa on positiivisuus kaukana, mutta voimmehan ajatella, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Onhan meillä sentään rauhallista elämää, ilman sodan pelkoa.

Anna jonain päivänä kaiken kiireen keskellä edes pieni pala positiivisuutta itsestäsi. Hymy, jonka annoit, mukavat sanat, jotka sanoit … palaa luoksesi monin verroin takaisin. Annetaan hyvän kiertää kuuntelemalla, auttamalla ja toisistamme välittäen, sillä positiivisuudella on aina kauaskantoisemmat vaikutukset kuin siinä, että panostamme negatiivisuuteen.

Positiivisuutta antamalla ja vastaanottamalla pystytään tekemään idealistisia kompromisseja, syksy ei olekaan niin pimeä ja lopulta Hämeenlinna onkin paras paikka asua ja elää. Ei se ihan niin vaikeaa olekaan, nimittäin olla positiivinen.