Suomi eriarvoistuu kovaa vauhtia. Tämä näkyy muun muassa keskusteltaessa julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden hinta-laatu-suhteesta. Miten voimme nostaa julkisten terveyspalveluiden asemaa? Ensinnäkin tarvitsemme asennemuutoksen. On syytä ruveta puhumaan julkisten palveluiden puolesta, ei niitä vastaan. Eihän voi olla, eikä olekaan niin, että yksityiset terveyspalvelut ovat aina automaattisesti parempia. Totuus varmasti on, että monella paikkakunnalla yksityislääkärille pääsee jo samana päivänä, kun taas julkisen puolen palveluihin on usean päivän, jopa viikkojen jonot. Mutta pieniltä paikkakunnilta tai pitäjistä ei välttämättä edes löydy yksityislääkäripalveluja; saavatko niiden asukkaat siis automaattisesti heikompaa palvelua? Osittain varmasti kyllä, muttei laadun vaan tarjonnan suhteen.
Mutta onko itse palvelussa suuria eroja? Toki rahalla saa erilaisia tutkimuksia helpommin, mutta voiko tosiaan olla niin, ettei julkisella puolella tehdä kaikkia tarvittavia toimenpiteitä asiakkaan auttamiseksi? Itse ainakin olen saanut hyvää, asiantuntevaa palvelua. Toki esimerkiksi työterveyden tarjoamat palvelut ovat vähentyneet, mutta luotan, toivottavasti en liian sinisilmäisesti, että jokainen saa tarvitsemansa välttämättömät palvelut omalta terveysasemaltaan.
Entä erikoissairaanhoito? Hämeenlinnassa keskustellaan kiivaasti uuden sairaalan tulevasta sijoituspaikasta, mutta pohditaanko siinä samalla riittävästi uuden rakennuksen ja sijoituspaikan mukanaan tuomia etuja ja haittoja? Tosiasia on, että nykyisen sairaalan rakennuksiin on laitettu todella runsaasti peruskorjausrahaa, mutta ainakin osa tiloista on auttamattoman vanhanaikaisia ja tilaratkaisuiltaan huonoja, ns. hukkatiloja on liikaa. Uuden rakennuksen myötä saataisiin toiminnan kannalta järkevät tilat pienempiin neliöihin. Tämän takia kannatan uuden sairaalan suunnittelua ja rakentamista (esimerkiksi ensi vuosikymmenellä). Kannatan myös sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimintojen sijoittamista lähekkäin tai samaan rakennukseen. Tämä auttaa tiivistämään yhteistyötä ja helpottaa asiakkaan asioiden hoitamista. Mielestäni on jo korkea aika purkaa viimeisetkin toimijoiden väliset raja-aidat ja toimia saumattomasti asiakkaan parhaaksi!
Jääkö nykyinen sairaalarakennus tyhjäksi; se ei ole järkevää. Uskon, että tähänkin pulmaan löytyy aikanaan hyvä ratkaisu. Mihin uusi sairaala sitten tulisi rakentaa? Siihen kysymykseen minulla ei ole tällä hetkellä selkeää kantaa. Tarvitsen vielä lisätietoa, jotta pystyn punnitsemaan päätöstäni ja seisomaan siltä osin sanojeni takana. Tosiasia on, että tarvitsemme toimivat erityissairaanhoidon tilat ja haluamme kehittää kaupunkimme toimintaa tältäkin osin. Erikoissairaanhoito on kaikkien terveyspalveluja järjestävien tahojen yhteinen asia, sillä taitaa olla niin, että yksityislääkäritkin lähettävät valtaosan jatkohoitoa vaativista asiakkaistaan julkisen palvelun sairaaloihin.
Hammashoidossa tilanne taitaa olla hankalampi. Ellei kyseessä ole särkevä hammas, saattaa jonotus julkiselle puolelle muodostua usean kuukauden mittaiseksi. Miten voimme parantaa tilannetta; henkilöresurssia lisäämällä vai rakenteita tiivistämällä? Todennäköisesti tarvitaan molempia. Hammashoito on niin tärkeää, ettei sitä saa unohtaa keskeisenä ennaltaehkäisevä terveydenhoitona.
Soten myötä yksityispalvelut todennäköisesti lisääntyvät. Pelkään, että eriarvoisuus kasva entisestään. En oikein ymmärrä, miten voi olla mahdollista, että hallituksen ajaman yhä kevyemmän verotuksen ja sen myötä laskevien verotulojen kertymä mahdollistaa sen, että yksityispalveluina tarjottavat terveyspalvelut ovat käyttäjälleen yhtä halpoja kuin julkiset palvelut. Ovatko yksityiset palveluntarjoajat todella valmiita tuottamaan palvelut ilman voittoa? Nostan hattua jokaiselle yksityiselle palvelun tuottajalle, joka tarjoaa palvelunsa miettimättä voittoa. Mutta miten muuten kuin maksutuotoilla yksityiset palveluntarjoajat kattavat asiakkaan maksaman ja todellisen kustannuksen välisen eron? Ohjataanko verotuottoja ilman julkista valvontaa entistä enemmän yksityisille palveluntuottajille, vai miten? Pieneneekö julkisen puolen rahoitus, jolloin vaarana on palvelutason heikentyminen. Seurauksena on silloin eittämättä yksityissektorin kasvu. Julkisen puolen palvelut voivat kilpailla ennen kaikkea pitämällä yllä ja parantamalla tarjottujen palvelujen laatua. Pelkään, että sote-uudistuksenkin jälkeen yksityispalvelujen hinta muodostuu joka tapauksessa monelle liian suureksi tai palvelusetelin oikeuttama hoito on niukempaa kuin nykyinen julkisen palvelun tarjoama.
Sote-uudistus sisältää vielä monia ratkaisemattomia kysymyksiä ja saa ainakin minut pohtimaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuutta asiakkaiden tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Kannatan edelleen pääosin julkisesti tarjottavia palveluja, joita voidaan täydentää yksityispalveluin. Pääasia on, että meillä on tahto ja kyky pitää huolta kaikista!
