Kahdentoista minuutin kikkailu sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kertoo, miten uudenlainen häikäilemätön poliittinen peli yrittää pesiytyä yhteiskuntaamme. Toki tietynlainen ”juoniminen” ja lehmänkaupat ovat osa poliittista peliä. Kuningas-peliä on pelattu iät ja ajat, mutta salamurhat eivät ole tätä päivää! Me elämme edustuksellisessa demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa päätöksenteko perustuu suhteellisen avoimeen viestintään. Nähty tempaus SOTE:n maaliin saattamiseksi muistuttaa enemmän kuninkaan salamurhaa kuin vuoden 2019 avointa ja toisia kunnioittavaa päätöksentekoa.

Viime aikoina Antti Rinne sekä myös presidenttimme Sauli Niinistö ovat kiitelleet maamme erikoissairaanhoitoa. Rivikansalaisen on vaikea hahmottaa, kuinka hyvin (joistain epäkohdista huolimatta) julkinen sektorimme SOTE-puolella toimii. Suurin pelkoni on, että vaikka tällä hetkellä erikoissairaanhoito jäisi SOTE:ssa julkisesti tuotettavaksi, ennen pitkään valinnan vapauden tuoma kustannusten nousu yleisesti heikentäisi erikoissairaanhoidon rahoitusta ja ajan saatossa sekin ajetaan kapitalistisen markkinatalouden syliin.

Nyt seuraa se tärkein asia tässä keskustelussa, jonka jokainen ymmärtää: kuka tahansa meistä voi sairastua pysyvästi, milloin tahansa! Erikoissairaanhoidon (tai pysyvän terveydenhuollon palvelun tarve) ei kysy sosiaaliekonomista asemaa, kulumat, kipu ja onnettomuudet tulevat lupaa kysymättä ja usein yllättäen. Nyt kun katsot SOTE-keskustelua kokonaisuutena, voit miettiä haluatko SINÄ olla SE kauppatavara esimerkiksi kolarin jälkeen, joka myydään vähiten tarjoavalle palveluntarjoajalle markkinatalouden jyllätessä terveyspalveluissa? Et halua, enkä minäkään! SOTE kyllä tarvitaan jossain muodossa, mutta julkisen sektorin on jatkossakin oltava päävastuussa. Koska me ansaitsemme tulla hoidetuksi hyvin, tänään ja myös tulevaisuudessa!

Kirjoittaja Heidi Leinonen on fysioterapeutti, terveystieteiden opettajaopiskelija ja HTY:n johtokunnan jäsen.