Ystäväni soitteli ja valitti köyhyyttään ja kipeyttään. Hänellä oli kova huoli tulevaisuudesta: jo nyt on tiukkaa rahasta, joka ei tahdo riittää ruokaan eikä lääkkeisiin. Entä sitten vielä vanhempana? Hän kyseli minun tilannettani – kuka minut vammaisen vanhuksena hoitaa? Totesin, että olen säästänyt koko ikäni, ja arvelen viettäväni viimeiset vuoteni hoivakodissa. Se on todennäköisesti jonkin monikansallisen yrityksen omistama, ja pääosa henkilöstöstä on ulkomaalaistaustaista. Hoiva ei ole halpaa, vaan siihen menee eläkkeeni lisäksi työvuosien säästöjä. Mutta miten pärjää vanhana ihminen, joka on jo vuosia ollut työkyvyttömyyseläkkeellä? Koska työvuodet ovat jääneet vähiin, niin eläkekin on vähäinen. Perinteiset vanhainkotipaikat katoavat, sillä kunnat yksityistävät palvelujaan…
Äänestysaktiivisuus on muutamissa edellisissä vaaleissa ollut melko alhainen. Toisaalta sadattuhannet äänioikeutetut miettivät vielä tulevien vaalien osalta, ketä äänestäisivät. Vaarana on, ettei jokainen löydä itselleen sopivaa ehdokasta ja jättää äänestämättä. Osa saattaa ehkä miettiä, ettei kannata äänestää, koska yhdellä äänellä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Ehkäpä ei, mutta yksikin ääni saattaa vaikuttaa, kymmenellä ja sadalla äänellä on jo varmasti merkitystä. Entäpä jos eläisimme reilun sata vuotta sitten vallinnutta aikaa? Luultavasti monien tällä hetkellä äänestämistään miettivän ei tarvitsisi pohtia, ketä äänestää, koska heillä ei olisi äänioikeutta: naisten, vuokralla asuvien, työttömien ja työläisten. Äänioikeus on puolestamme taisteltu kiistaton etuoikeus. Jokainen äänioikeutettu saa itse…
Minulla oli onni päästä tutustumaan omaishoitajan arkeen eduskuntavaaliehdokkaiden haastekampanjan merkeissä. Kyseisessä perheessä lapsi on ollut syntymästään asti vaikeasti sairas. Lapsen sairaus on harvinainen, myös lääkäri oli kertonut tavanneensa samanlaisen vain kerran elämässään aiemmin. Heti syntymän jälkeen lääkäri arvioi että lapsi tulee elämään vain pari viikkoa. Tämän etapin ohitettua lääkäri edelleen antoi vain varovaisia arvioita lapsen elinikää koskien ja ihmetteli aikoko äiti todellakin hoitaa laitoskuntoista lasta itse kotona. Äidin päätös oli hoitaa rakasta lastaan kotona. Tämä kyseinen lapsi on nykyään teini-ikäinen ja asuu edelleen kotona rakastavan ja huolehtivaan perheen joukossa. Itselleni tuli lämmin olo tästä kohtaamisesta. Äidin ja koko perheen asenne…
Leena Murtonen: Olen miettinyt monen monta kertaa elämän menoa ja varsinkin paljon mahdollistavaa positiivista elämän asennetta. Onko todellakin niin, että on vaikeata ajatella asioita ja vieläpä käyttäytyä positiivisesti. Jos, ja kun ajattelee Hämeenlinnaa maailmanlaajuisessa mittakaavassa, niin huomaa asioiden olevan täällä melkoisen hyvin. Nykyään on hukattu yhteisöllisyys, toisesta välittäminen ja huolehtiminen. Se näkyy ongelmana jo monissa perheissä. Useimmiten riittäisi rakkaus ja halaus, unohtamatta sanoja: ” Minä rakastan sinua, olet minulle tärkeä.” Positiivisen elämänasenteen opettaminen ja antaminen on vaikeata meille kaikille, mutta palkitsevaa. Yhteiskunnassa on jatkuvaa kilpailua siitä, kuka on paras ja vahvin. Pitäisi sen sijaan muistaa, että jokainen meistä on arvokas…
Kirsti Suoranta, HTY:n sihteeri: Marraskuussa äänestetään jälkeen seurakuntavaaleissa. Kirkon luottamustoimiin valitaan suuri joukko ihmisiä, joista me demarit olemme jälleen luultavasti tosi pieni ryhmä. Osasyynä on alhainen äänestysprosentti (vuonna 2010 tasan 17 %), mutta suurempi selittäjä lienee se, etteivät demariäänestäjät käy antamassa ääntään seurakuntavaaleissa. Tehdäänpä siinä muutos ja käydään äänestämässä! Moni pohtii varmaan, kaivataanko seurakunnan toimissa poliittisesti sitoutuneita päättäjiä. Politiikka ei ainakaan toistaiseksi ole näytellyt juuri minkäänlaista osaa seurakunnan päätöksenteossa, mutta itse koen olevani ”Reilusti demari” joka paikassa. Uskon, että jos ihmiset toimivat ihanteidensa ja ideologiansa mukaan, ajattelevat he asioita aina niiden pohjalta. Itselläni demareiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä heikommista huolehtimista…