Suomea pidetään koulutuksen huippumaana, eikä suotta. Oppilaamme saavat hyvän, laajan yleissivistävän peruskoulutuksen, johon kuuluu mm. useamman kielen opiskelu. Oppilaita kannustetaan ponnistelemaan kohti omia tavoitteitaan ja ohjataan jatko-opintoihin. Opetusta kehitetään jatkuvasti; tavoitteena on korkeatasoinen opetus ja tyytyväiset oppilaat.

Perusopetuksen tavoitteena on taata yhtäläiset opiskelumahdollisuudet kaikille oppivelvollisuusikäisille. Tavoitteena on myös, että jokainen saavuttaa tiedot ja taidot, joita hän tarvitsee henkilökohtaisessa jatko-opiskeluvaiheessaan. Peruskoulu on arvokas asia!

koulublogiinSuomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, tuetaan erityisesti enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden koulunkäyntiä, osittain jopa edistyneempien oppilaiden tappioksi. Enemmän tukea tarvitsevien lasten auttamiseen panostaminen on kuitenkin perusteltua; näin ehkäisemme oppilaiden oman ikäluokan ulkopuolelle jäämistä sekä pienennämme kouluvastaisuutta. Riittävä oikea-aikainen tukeen panostaminen säästää taloudellisia panostuksia myöhemmin.

Tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisen tukeminen on mielestäni oikea arvovalinta. Hyvät oppilaat pärjäävät aina; ironisesti sanottuna ”opettajasta riippumatta”. Jokainen oppilas tarvitsee kuitenkin opettajan huomiota ja aikaa. Isoissa opetusryhmissä ajan antaminen jokaiselle ja henkilökohtainen huomioiminen on haasteellista. Pitäkäämme huolta, etteivät koulujen ryhmäkoot paisu liian suuriksi.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomen hyvät oppimistulokset saavutetaan usein melko pienellä taloudellisella panostuksella. Opettajat ovat työhönsä sitoutuneita ammattilaisia. Useassa Euroopan maassa ollaan tilanteessa, jossa jokainen opettajaksi haluava otetaan opettajankoulutukseen, koska halukkaita ei ole. Tilanne Suomessa on aivan päinvastainen. Opettajankoulutukseen pääsee edelleen vain murto-osa halukkaista, opiskelijat ovat motivoituneita ja haluavat panostaa työhönsä.

Viime vuosina koulutuksesta on leikattu paljon. Ryhmäkoot ovat kasvaneet, tuntikehys (koulun käytössä olevien tuntien määrä) on vähentynyt ja koulut pystyvät hankkimaan opiskelumateriaaleja aiempaa huomattavasti vähemmän. Kun tähän lisätään huonokuntoiset rakennukset ja koulun ulkopuolelta tulevat kasvavat paineet, saattaa opettajan ammattiin hakeutuminen vähentyä Suomessakin. Pitkässä juoksussa tämä ei voi olla vaikuttamatta opetuksen tasoon ja osaltaan oppilaiden oppimiseen. Opettajan työn vetovoimaisuus tulee säilyttää saattamalla työskentelyolosuhteet parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja koulupuolen säästöjen loputtava, jotta voimme edelleen taata laadukkaan perusopetuksen; ehdoton ei koulupuolen jatkuville lisäsäästöille!