Aamupäivällä ennen puheenjohtajakiertuetta kuulimme Hämeen puoluekokousedustajien kokouksessa puoluesihteeriehdokkaita Hanna Kuntsia, Tuomas Kurttilaa, Anton Rönnholmia ja Mikko Salmea. Voin vilpittömästi sanoa, että tuleepa valituksi kuka tahansa, saamme hyvän puoluesihteerin. Puolueessamme on todella paljon asioita pohtivia ja niitä toimeenpanevia henkilöitä.

Puolueemme puheenjohtajaehdokkaat Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen olivat tänään lauantaina kansalaisten kuultavina ja haastateltavina Hämeenlinnan raatihuoneella. Paikalla oli runsas joukko kuulijoita. Vaikka puheenjohtajaehdokkailta löytyy keskenään eroaviakin näkemyksiä muun muassa työn tulevaisuudesta tai siitä, miten sosialidemokraattisen puolueen tulisi uudistua, löytyy kaikkien ajattelusta yhteinen arvomaailma: tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, heikomman puolustaminen ja turvallisuus; onneksi! Voin siis huokaista helpotuksesta; puolueemme toiminta jatkuu itselleni tärkeiden arvojen eteenpäin viemiseksi, on puheenjohtajana kuka kolmesta ehdokkaasta tahansa.

Timo Harakka puhui julkisten palveluiden merkityksestä suomalaisille ja kertoi olevansa suomalaisen hyvinvointipalveluiden kasvatti. Antti Rinne valotti ay-yhteistyön merkitystä ja Tytti Tuppurainen esitteli eurooppalaisen yhteistyön ja naisten aseman tärkeyttä. Kaikki esittivät mielenkiintoisia näkemyksiä tulevasta sote- uudistuksesta ja nykyhallituksen yhtiöittämisinnosta ja sen merkityksestä meille suomalaisille. Ehdokkaiden oli vaikea nimetä, miten he poikkeavat kahdesta muusta ehdokkaasta. Puheenjohtajakisaa käytiin ainakin tänään hyvässä yhteistyössä.

Kaikki ehdokkaat puhuvat koulutusta ja/tai työtä vailla olevien nuorten puolesta. Hyvä, sillä se on itsellenikin tärkeä asia. Kaikki kolme pitävät maailman rauhan eteen tehtävää pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä, samoin Euroopan sosialidemokraattien yhteistyötä.  Meille jokaiselle turvassa olemisen tunne korostuu näinä epävakaina, nationalismin ja populismin nousuaikoina.

Musiikkihetki – rytmittelyä luonnossa

Sosialidemokraatit ovat perinteisesti puolustaneet työväkeä ja pienituloisia ihmisiä. Tämä on tärkeää. Antti Rinne mainitsi akavalaiset työntekijät, mutta ehdokkaiden vastauksissa ei kuitenkaan mielestäni noussut riittävästi esiin se, että myös monet akavalaiset työskentelevät pienipalkkaisilla julkisen sektorin aloilla. Tämä joukko pitäisi huomioida huomattavasti paremmin, sillä siellä löytyy aatteemme jakavia ihmisiä. Mielestäni SDP:n tulee olla muidenkin kuin SAK:laisten työtekijöiden puolue. En ole myöskään täysin samaa mieltä Tytti Tuppuraisen kanssa siitä, että pätkätyöläisyys olisi kokonaisuudessa vähentynyt. Se on edelleen merkittävä asia akavalaisessa työkentässä ja vaikuttaa osaltaan työelämään siirtyvien nuorten tulevaisuudensuunnitelmiin.

Kuka sitten olisi paras puheenjohtaja? Mielestäni he kaikki ovat hyviä kukin omalla tavallaan. Odotan mielenkiinnolla, mitä puoluekokousedustajat viikon kuluttua päättävät Lahdessa. Jatkammeko Antti Rinteen muutaman vuoden aikana luomalla linjalla vai Tytti Tuppuraisen tai Timo Harakan näköisillä ajatuksilla. Toivon kuitenkin, että tuleva puheenjohtaja oppii ainakin välillä antamaan lyhyempiä, napakoita vastauksia ja vastaamaan pelkästään esitettyyn kysymykseen. Tämä kyky saa ainakin minut vakuuttuneeksi, että vastaaja tietää, mistä puhuu, eikä jaarittele turhia. Ja uskon, että silloin kuulijoiden mielenkiinto säilyy paremmin.