Politiikan kieli ja yleensä koko politiikan maailma on koventunut kaikkialla, Hämeenlinnassa, Suomessa, maailmalla. Politiikkaan on aina kuulunut debatti mutta nyt ei enää riitä väittely, vaan varsin usein tarkoituksena on saada vastapuoli kaatumaan tai ainakin näyttämään heikolta.

Viime vuosikymmeniin asti politiikkamme helmasyntinä voi pitää liiallista samanmielisyyttä. Tällä oli varmasti tilauksensa mutta se johti myös siihen, että puolueita oli välillä vaikea erottaa toisistaan. Mikä ja kuka oikeastaan oli kenenkin asialla kun kaikkien tähtäin tuntui olevan sama?

Viime vaalien jälkeen monissa somepäivityksissä hehkutettiin politiikan paluuta politiikkaan. Nyt ollaan taas rohkeasti asian puolesta ja asiaa vastaan. Arvomaailmat saavat erottua! Erotummeko kuitenkaan toisistamme arvomaailmojemme erilaisuuden johdosta, jos tarkoituksenamme on iskeä kiinni heti kun toinen tekee virheen?

Tämänviikkoinen uutisointi sekä kirjoittelu eri medioissa on palauttanut mieleeni koulussa oppimani eettisten ajatuksen. ”Kuinka näet rikan (roska), joka on veljesi silmässä mutta et huomaa malkaa (hirsi) omassa silmässäsi?” Tässä muistutetaan, että asioita pitää tarkastella myös itsekriittisesti. Kukaan meistä ei aina onnistu eikä ole virheetön.

Kirjoittelu eri medioissa menee herkästi arvostelun ja syyllisten peräänkuulutusten hakemiseksi. Ei siis olekaan ihme, ettei politiikan tekijöiksi enää löydy vapaaehtoisia. Meneehän harrastukseen kaikki vapaa-aika ja helposti myös mielenrauha. Kukapa vapaaehtoisesti haluaa joutua silmätikuksi ja arvostelun kohteeksi tilanteessa, jossa puolustautuminenkin katsotaan selittelyksi? Pahimmassa tapauksessa saatat olla vielä ns. maalittamisen kohde.

Voin sanoa, ettei kukaan halua vaikeuksia elämäänsä ja siksi monet, joilla olisi osaamista ja annettavaa koko yhteiskunnalle, eivät halua tulla mukaan. Demokratia tarvitsee kuitenkin meitä kaikkia ja siksi pelolle ei pidä antaa sijaa. Toimintatapojen ei pidä myöskään antaa normalisoitua siihen, että syytellään. Debatti kuuluu politiikkaan ja hyvä debatti antaa tilaa kaikenlaisille näkemyksille. Paras lopputulos on sellainen, joka on syntynyt erilaisten näkemysten yhteentörmäyksessä muuttuen yhteiseksi uudeksi näkemykseksi.

Yhteistyöllä maatamme on rakennettu ennenkin ja yhteistyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Yhteistyö perustuu luottamukseen ja siksi on hyvä muistaa ”keulimisen” hetkellä kohtuus. Yhteistyötä kun on helpompi tehdä uusissa  tilanteissa jos ei ole teilannut vastapuolta aikaisemmissa tilanteissa.

Itsearviointia kannattaa harrastaa ja pysähtymistä. Eikä kirjallisuuden lukemista kannata väheksyä. Kirjoista löytyy viisautta, joka auttaa meitä elämässämme. Vaativassa tilanteessa pitää katsoa eteenpäin, kuten Hietanenkin tiukassa taistelutilanteessa toteaa: ” En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs, konekiväärii ja Lahtist mää kaipasi.”